Velan vanhentuminen

Velka ei ole ikuinen, koska velatkin vanhenevat aikanaan, jolloin velallisen velvollisuus suorittaa velka lakkaa. Velan vanhentumista säätelee laki velan vanhentumisesta.

Velkojen vanhentumisesta puhuttaessa pitää ymmärtää yleisen vanhenemisen ja lopullisen vanhenemisen ero. Usein sanotaan, että velka vanhenee 3-5 vuodessa, joka tarkoittaa velan yleistä vanhenemista. Todellisuudessa velkojen vanheneminen vie yleensä paljon kauemmin, jopa 20 vuotta.

Sisältö:

Yleinen vanhentumisaika

Yleinen velkojen vanhentumisaika on 3-5 vuotta, jos tätä aikaa ei katkaista. Yleisen vanhentumisajan voi katkaista yhä uudelleen aina velan lopulliseen vanhentumiseen saakka. Käytännössä velan vanheneminen yleisen vanhentumisajan puitteissa on hyvin harvinaista, sillä yleensä velkojat ja perintätoimistot varmistavat perintätoimilla, ettei tätä tapahdu.

Miten nopeasti velka vanhene riippuu siitä, onko kyseessä yksityisoikeudellinen vai julkioikeudellinen velka. Julkisoikeudellisia velkoja ovat esimerkiksi verot ja kuntien tarjoamien palveluiden, kuten päivähoidon, hammashoidon ja terveydenhoidon myötä syntyneet velat. Yksityisoikeudellisia velkoja ovat lähes kaikki muut velat, kuten kulutusluotot, pankkilainat, vakuutusmaksut, saatavat palveluista tai muut kauppahintasaatavat.

Vanhentumisaika katkeaa jos:

Velan lopullinen vanhentuminen

Yleisen vanhentumisajan lisäksi velalle lasketaan samanaikaisesti lopullista vanhentumisaikaa. Silloin, kun velkoja on hakenut yksityisoikeudelliselle velalle velkomustuomion, lopullinen vanhentumisaika on 15 vuotta tuomion antopäivästä. Kun tuomion saaneen velan velkoja on yksityishenkilö, tai velka perustuu sellaiseen rikokseen, josta on tuomittu vankeusrangaistus, vanhentumisaika on 20 vuotta. Jos taas velalle ei ole haettu tuomiota, se vanhenee 20 vuodessa velan eräpäivästä lukien.

Velan lopullinen vanhentuminen tapahtuu:

Tuomioistuin voi pidentää määräaikaa kymmenellä vuodella laskettuna alkuperäisen määräajan päättymisestä tai velan lopullisesta vanhentumisesta, jos velallinen on olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia. Tämä tarkoittaa että velallinen on esimerkiksi kätkenyt omaisuuttaan tai antanut väärää tietoa taloudellisesta asemastaan.

Velka vanhenee myös ulosotossa

Jos velkaa ei makseta ja velkoja hakee käräjäoikeudelta velkomustuomion, velka voidaan lähettää ulosottoon. Kun velalliselta ulosmitataan tuloja tai omaisuutta, velan vanheneminen katkeaa, joten velat vanhenevat ulosotossa lopullisen vanhentumisajan kuluttua.

Mikäli velalliselta ei voida ulosmitata varoja tai hänet todetaan varattomaksi, velka palautuu velkojalle. Tässä tilanteessa velkoja turvautuu yleensä jälkiperintään, eli varmistaa ettei velka vanhene ja koheneeko velallisen maksukyky. Velkojan on katkaistava velan vanhentuminen lähettämällä velka uudestaan ulosottoon ennen kuin viisi vuotta on kulunut edellisestä varattomuusesteestä.

Ulosotossa olevaa velkaa voidaan periä korkeintaan lakisääteisen määräajan päättymiseen asti. Tämän jälkeen velka vanhentuu ja velallisella ei enää ole velvollisuutta suorittaa velkaa. Jos velallinen on luonnollinen henkilö, ulosottoperusteen määräaika on 15 vuotta tuomion tai muun ulosottoperusteen antamisesta. Jos velkojakin on luonnollinen henkilö tai jos korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen, yhdyskuntapalveluun tai valvontarangaistukseen, määräaika on 20 vuotta.

Miten velan vanheneminen vaikuttaa luottotietoihin?

Velan vanhenemisella ei pääasiassa ole yhteyttä luottotietoihin tai luottotietomerkintöihin. Velka ja luottotietomerkinnät vanhenevat siis omien sääntöjensä mukaisesti. Velan vanhentuminen voi poistaa vain pitkäkestoisesta ulosotosta aiheutuneen merkinnän.

Suosittelemme lukemaan myös

Tässä lisää kirjoituksia, jotka saattaisivat kiinnostaa sinua

Perinnän sanakirja

Kuinka ulosotto toimii

Hyvä perintätapa